Tiedemaailma vastasi paranormaalin haasteeseen

Ei ole syytä ihmetellä, miksi monet pitkäaikaiset parapsykologian harrastajat pitävät päättynyttä vuotta tieteellisen parapsykologian käännekohtana Suomessa. Kaikessa hiljaisuudessa Suomi on noussut yksityisten tieteentekijöiden antaumuksellisella työllä vakavastiotettavaksi tekijäksi tieteellisen parapsykologian rintamalla.

Suomi sai vuoden 2001 lopulla ensimmäisen paranormaalin tieteelliseen tutkimukseen keskittyneen yhdistyksensä kun Paranormaalin Tieteellinen Tutkijaverkosto - ParaNet ry. perustettiin. Suomen- ja ruotsinkielisten parapsykologisten yhdistysten tutkimustoiminta oli lakannut jo 90-luvun taitteeseen mennessä, ja tilanteen luoman tyhjiön vuoksi useat tutkijat esittivät vaatimuksia uuden laaja-alaisemman organisaation perustamisesta. ParaNet sitten aloittikin toimintansa informaatiotutkija Jarkko Karin aloitteesta vuonna 1998, aluksi akateemisten tutkijoiden yhteistyöverkostona.

Viimeisimmän vuoden aikana perustettiin kansainvälisestikin harvinaislaatuinen poltergeist-tutkimushanke ja tieteelliseen parapsykologiaan keskittynyt tutkimusyksikkö - kummatkin Turkuun. Tämä on selkeä osoitus myös siitä, että tieteellisen järjestön olemassaolo on mahdollistanut tiiviimmän yhteistyön paranormaalista kiinnostuneiden tutkijoiden ja alanharrastajien välillä. 90-luvun puolen välin paikkeilla alkoi paranormaalin tieteellinen tutkimus elää pienoista nousukautta, sillä alalta on Suomessa valmistunut lähes yhtä paljon akateemisia opinnäytteitä kuin sitä edeltävänä aikana yhteensä.

Dosentti Hannu Lauerman aloitteen johdosta tutkijat päättivät perustaa syksyllä kansallisia poltergeist-tapauksia keräävän tutkimushankkeen Turun Yliopiston Kulttuurien tutkimuksen laitokselle. Tutkimushankkeen tavoitteena on kerätä materiaalia ensisijaisesti tapauksista, joita on voitu tutkia ilmiöiden vielä tapahtuessa.

Tutkijat odottavatkin yhteydenottoja kummitteluilmiöiden kohteeksi joutuneilta; hankkeen alaisuudessa toimiva monipuolinen asiantuntijaryhmä on ehdottoman sitoutunut vaitiolovelvollisuuteen, tavoitteenaan tehdä kenttätutkimusta vielä ilmiöiden tapahtuessa ja auttaa tarvittaessa kokijoita.

Hankkeen yhteyshenkilö Olavi Kiviniemi ilmoittaa, että tapauksia on vuodenvaihteeseen mennessä vastaanotettu muutamia, vaikka mitään erityistä tiedotuskampanjaa ei olekaan toistaiseksi tehty. Parhaatkin tapaukset olivat kuitenkin jo ehtineet laantua siinä määrin, ettei paikan päällä tapahtuva tutkimus ole ollut mahdollista.

-Lyhytaikaisuus aika tyypillistä poltergeist-ilmiöille, ripeyttä tapausten ilmoittamisessa ja tutkimisessa painottava Kiviniemi kertoo. Koskaan ei voi oikeastaan tietää milloin ilmiöt lakkaavat.

Poltergeist-tutkimushanke lähestyy keväämmällä suurta yleisöä lähinnä lehtien mielipide- tai uutispalstoilla julkaistavalla ilmoituksella. Maksullisiin ilmoituksiin hanke ei liene turvaudu. Hankkeella ei ole erityistä päättymisajankohtaa, joten se on käynnissä siihen saakka kunnes voi olettaa, että keräys on ollut riittävän kattava ja aineistoa on saatu sitä kautta riittävästi. Tällaisista tutkimuksista ilmestyy tavanomaisesti niiden päättyessä myöskin tutkimusraportti, hankkeeseen liittyvistä opinnäytteistä kerrotaan olleen myös puhetta.

Tätä hanketta jatkuvampi keräys on päällä ParaNetillä, jonka yksi erityinen tarkoitus on toimia kanavana ilmoituksille erityyppisistä paranormaaleista kokemuksista. ParaNet julkaisee lisäksi tieteellistä julkaisua paranormologiasta sekä järjestää säännöllisiä kansainvälisiä konferensseja. Seuraava konferenssi, ParaDigma 2003, järjestetään 5.-6. huhtikuuta Turussa, joka on kuluneena vuonna muotoutunut eräänlaiseksi Suomen tieteellisen parapsykologian pääkaupungiksi.

Varsinaisena tieteellisen parapsykologian uranuurtajana Suomessa voidaan pitää Psykobiofysiikan Instituuttia, jonka toiminta käynnistyi virallisesti viime viikonloppuna.

- Instituutti kokoaa saman katon alle suomalaisen tieteellisen parapsykologian tärkeimmät vaikuttajat, toteaa instituutin tutkimussihteeri J. Peter Lassila. Merkittävin tutkimusprojekti keskittyy tutkimaan kokeellisesti väitteitä mielen ja aineen välisistä anomaaleista vuorovaikutuksta, jolla tarkoitetaan pääpainotteisesti psykokinesiaa mutta myös niinsanottua transkommunikaatiota. Paikallisten projektien lisäksi instituutti on liittynyt pariin kansainväliseen tutkimusprojektiin. Vaikka esimerkiksi telepatiaa tai kaukokatsontaa ei olekaan päätetty ottaa tutkimuskohteeksi, on tähänkin tarvittaessa reaaliset mahdollisuudet.

- Samalla isketään kaksi kärpästä yhdellä iskulla sillä kokeiden yhteydessä painotetaan kvanttitietoisuuden ja kvanttibiologian malleihin liittyviä empiirisiä testejä. Instituutin toinen keskeinen kohdealue onkin parapsykologian ohella kvanttibiologia.

Tutkimusyksikön edustajien pitkällisen työskentelyn tuloksena instituutille on avautunut yhteyksiä useisiin ulkomaalaisiin eturintaman parapsykologian tutkijoihin. Tämä on tuonut myös mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin tutkimusprojekteihin.

Sonogrammi Psykobiofysiikan Instituutista

Tutkimussuunnittelija Martti Walden Psykobiofysiikan Instituutista pitääkin tutkimustyötä erittäin merkityksellisenä, olivat tulokset mitä hyvänsä.

-Kaikki tulokset kertovat jotain tutkittavasta ilmiöistä, ja tutkimusta voidaan pitää perusteltuna jo siksi, että näistä asioista halutaan repiä milloin mitäkin sensaatioita kovan rahan tai maineen perässä, Walden lataa. Tutkitun tiedon puutteella ratsastavat uususkonnot menettävät tätä kautta jälleen osan menestyksestään.

-Tutkimuksen tärkeyttä voidaan korostaa sikälikin, että on olemassa varsin hyvälaatuisia selittämättömäksi jääneitä spontaaneja tapauksia ja sellaiset viitteet luonnonlakeihin liittyvien käsitystemme virheellisyydestä kannattaa aina tutkia, lisää Lassila. Vaikka näitä kysymyksiä on tutkittu toistaiseksi varsin laihoin tuloksin, ei se tarkoita, että tutkimus olisi tehty oikein. Spontaanitapauksissa relevantteja piirteitä kun ei voida toistaa laboratoriossa, ellei niitä ensin tunneta.

-Samalla on kuitenkin sanottava, että näiden ilmiöiden tapauksessa paranormaalin osallisuutta ei voida todellakaan pitää silti minään itsestäänselvyytenä, Lassila muistuttaa. Vaikka suomalaisen tiedeyhteisön avautumista parhaiden ulkomaisten vertaistensa tasolle parapsykologian tutkimuksessa voidaan pitää pääosin hyvänä asiana, se ei itsessään osoita mitään ilmiöistä itsestään.

Instituutin toiminta perustuu pääosin yksityiselle rahoitukselle. Instituutista valitellaan, että toistaiseksi turhan suuri osa ajasta menee rahoituksen hakemiseen. -Ehkäpä se lottovoittokin on lähempänä sitten kun koehenkilöiden joukkoon ilmoittautuu aito superkyky, Walden toteaa ja vakavoituu samalla muistuttamaan koehenkilöiden keskeisestä roolista tutkimuksessa.