Mielipidekirjoitus Turun Sanomiin (ei julkaistu)

 

 

Paranormaalia tutkitaan myös tieteellisesti

 

Pertti Grönholm kiinnitti Treffi-liitteessä (4.9) huomionsa tärkeään ja paikoittain kiihkeääkin keskustelua luovaan aihepiiriin, Suomessakin rehottaviin valetieteisiin.

Voidaan todeta, että monien kansalaisten käsitykset tieteestä ovat vielä aivan liian kaukana realiteeteista, eikä näin ollen ole mikään ihme, että monet tunteisiin vetoavat väitteet saavat vastakaikua suuren yleisön keskuudessa. Niin ikään käsitys siitä, että mitä poikkeuksellisempi väite, sitä enemmän sillä on vetovoimaa, ei välttämättä ole aivan väärä.

Asiallisesta New Age -virtauksiin kytkeytyvien ajatusten kritiikistä poiketen haluaisimme kuitenkin kiinnittää huomion siihen kirjoituksen ehkä tahattomasti luomaan käsitykseen, että kaikki paranormaalin tai tarkemmin paranormaalia koskevien väitteiden tutkimus olisi pseudotiedettä.

Muun muassa kirjoituksessa pseudotieteenä mainittu ufologia on syytä erottaa jyrkästi ufouskovaisuudesta. Tieteellinen ufologia pyrkii tutkimaan ufoilmiötä ja suoraan ufoilmiöön liitettyjä muita ilmiöitä ottamatta apriorista kantaa ilmiön luonteeseen. Ufologia on lisännyt aidosti tietämystämme luonnosta ja ihmisestä, kuten pietsosähköisten valoilmiöiden ja unihalvausilmiön tutkimuksesta voimme todeta.

Vieläkin selkeämmin eroavat tieteellisen parapsykologian hypoteesit luonteeltaan vaikkapa yksiselitteisesti kumottavista olevista grafologian tai astrologian dogmeista. Esimerkiksi psi-hypoteesi ei ole millään yksiselitteisellä testillä kumottavissa, sillä tässä oletetaan ns. psi-tekijä, joka olisi tietyissä olosuhteissa todennettavissa tunnistamatta täsmälleen suotuisten koejärjestelyjen luonnetta.

Psi-hypoteesi on sikäli perusteltu, että monien spontaanitapausten tavanomaisissa selityksissä on selkeitä puutteita, jotka saattaisivat viitata tällaisen tekijän olemassaoloon. Tieteellinen parapsykologia ei tietenkään edellytä psi:n olemassaoloa, mutta sen piirissä pidetään edelleen erittäin tärkeänä tuon hypoteesin koettelemista.

On myöskin huomioitava, että tätä hypoteesia koettelevat empiiriset tutkimukset ovat päässeet tuloksiin, joiden merkityksestä ei ole toistaiseksi päästy yksimielisyyteen edes arvostettujen tieteellisten julkaisujen palstoilla käytävissä keskusteluissa. Esimerkiksi aivan viimeisten tutkimusten tiimoilta on ajauduttu pitkälle meta-analyysin filosofiseen perustan syövereihin, jota on tässä turha sen enempää käsitellä kuin toteamalla, että tieteellinen keskustelu kysymyksestä psi:n olemassaolosta on edelleen käynnissä huolimatta parapsykologian monivuosikymmenisestä historiasta. Tämän historian aikana useita yksittäisiä näkemyksiä on voitu kumota, mutta pääkysymys psi:sta on edelleen ajankohtainen.

Parapsykologian ohella paranormaalin tieteellistä tutkimusta on pidetty järkevänä harjoittaa monilla muillakin alueilla joille on yhteistä se, että on vallitsevissa selityksissä on osoitettu heikkouksia, jotka tarvitsevat tutkijoiden mielestä lisäselvityksiä.

Asiaansa perehtynyt skeptikko voi siis havaita erilaisten irrationaalisempien pehmovaihtoehtojen takaa uskottavuudessa aivan eri tasolla painivaa "kovaa" ja "säälimätöntä" tieteentekoa.

 

Jani Lassila ja Martti Walden

Psykobiofysiikan Instituutti

 

Päivitetty 18. 11. 2003

 [Takaisin] [Etusivulle]