Matrix-elokuvan toistaiseksi viimeinenkin jatko-osa on saapunut ryminällä Suomen elokuvateattereihin. Samanaikaisesti tiedotusvälineissä pohditaan elokuvan tieteellistä ja filosofista merkitystä.

Ei tarvitse olla mediatutkija todetakseen, ettei Matrix ole mullistanut tiedettä; päinvastoin tiede on aina hyödyntänyt mediatodellisuutta ja onnistunut Matrixin kohdalla yli odotusten. Matrix ei ole itsessään tuonut mitään uutta, mutta se on nostanut aikamme syvällimmät filosofiset kysymykset tapetille ja onnistunut kasvattamaan keskustelun täysin uuteen ulottuvuuteen. Uusimmat näkökulmat liittyvät niin sanottuun transhumanistiseen filosofiaan.

Nyt ei keskustella enää vain siitä, minkälaista olisi elää tietokoneella tuotetussa aidon tuntuisessa keinotodellisuudessa ja miten tällainen simulaatio voitaisiin toteuttaa. Nyt keskustelun keskipisteenä on niinkin etäiseltä tuntuva kysymys kuin oman todellisuutemme "aitous". Tässä keskustelussa ei vain olla herätetty ikivanhoja metafyysisia pohdintoja uudesta näkökulmasta, vaan myös metafysiikasta itsestään ollaan tekemässä luonnontiedettä samalla kun on todettu, että lähestulkoon mielekkäämpää olisi kääntää koko kysymys todellisuutemme "aitoudesta" päälaelleen.

On kuin itse logiikka naureskelisi meille päin naamaa kertoen, ettei ole vain mahdollista vaan jopa melkoisen todennäköistä, että todellisuus jossa elämme ei ole todennäköisesti muuta kuin tietokoneella tuotettu simulaatio - jota me itsekin tavallaan olisimme - tai sitten ihmiskunta ja kaikki muukin älyllinen elämä on tuhoon tuomittu ennen kuin se ehtii saavuttamaan riittävän teknologisen tason tuottaakseen tällaisia simulaatioita. Kolmas mahdollisuus, että tällaiset simulaatiot olisivat mahdottomia toteuttaa, ei vaikuta nykytiedon pohjalta lähimainkaan uskottavalta. Toisaalta ei myöskään ole vakavastiotettavia viitteitä, että ihmiskunta olisi tuhon partaalla. Mikä mielenkiintoisinta, tällainen skenaario ei ole pelkkä uskonasia, vaan kysymys - niin metafyysinen kuin se onkin - on myös periaatteessa tieteellisesti testattavissa, sillä tuskin mitään systeemiä voidaan tehdä täysin häiriöistä vapaaksi, puhumattakaan systeemin luojan haluista ja mahdollisuuksista "leikkiä" omalla pikku luomakunnallaan. Tällaisen simulaatiotodellisuuden valmistajaa voitaisiin pitää eräänlaisena "luojana", ja uutta tieteenalaa jonka lähtökohtana on etsiä todellisuutemme ulkopuolista älyä voitaisiin kutsua perustellusti teofysiikaksi. Intensiivisesti tieteellistä parapsykologiaa ja ufoalaa harrastaneena on ollut kiintoisaa todeta näistä lähtökohdista löytyvän lupaavimmat tutkimuskohteet nykyajan "teofyysikoille". Todellisia edistysaskeleita voitaneen kuitenkin odottaa vasta kun tutkimusresurssit ovat tehokkaammin kohdistettuja ja nykyiseen nähden moninkertaisia.

Matrix-elokuva nousi ehkä kautta aikain suositummaksi scifileffaksi