Taustaa  Toimintaa  Liittyminen  Uutisia ja kannanottoja  Yhteystiedot

The truth

Kuva: Jules Joseph Lefebvre Totuus

Suomeksi

På Svenska

In English

[Pääsivu] [Taustaa] [Toimintaa] [Keskustelu] [Jäseneksi] [Tiedotteita] [Yhteystiedot] [Linkkejä]

             

Suomen parapsykologian instituutti

Yleistä

Suomen parapsykologian instituutti on parapsykologian tutkimuksen sekä sivistystyön edistämiselle omistautunut organisaatio. Instituutti on kiinnostunut selvittämään parapsykologiaan liitettyjen anomalioiden olemassaoloa ja näiden mahdollista luonnetta alan kokeellisen tutkimusperinteeseen nojautuen. Lisäksi instituutti huomioi toiminnassaan ns. soveltavan parapsykologian tarpeet, eli mahdollisten parapsykologisten ilmiöiden soveltamisesta sekä osaltaan myös tietoisuuden kehittämisestä jo olemassaolevin keinoin. Instituutti ei poissulje toiminnassaan myöskään anomalistista psykologiaa, jonka tavoitteena on löytää näille havainnoille selitys huonosti tunnetuista psykologisista ja neurologista tekijöistä. Parapsykologisen sivistystyön osalta tavoitteenamme on tarjota entistä paremmat mahdollisuudet todellisen asiantuntemuksen korostumiseen alaan liittyvässä julkisuudessa ja toiminnassa.

Uuden sukupolven tutkimusta

Instituutin tutkimustoiminnan tavoitteet voidaan siis tiivistää pyrkimykseksi tunnistaa oletettujen psi-ilmiöiden mekanismi ja tutkia tarpeen mukaan niiden luonnetta sekä tehdä lisäselvityksiä mahdollisista luonnollisista tekijöistä parapsykologisten kokemusten taustalla. Tämän ohella olemme ymmärrettävästi kiinnostuneita selvittämään parapsykologisia ilmiöitä koskevien tutkimustulosten sovellutusmahdollisuuksia sekä tarjoamaan oman kontribuutiomme vastaavien synteettisten ilmiöiden tuottamiseen modernin teknologian asettamissa rajoissa. Pyrimme hyödyntämään työssämme uusimpia tieteellisiä teorioita ja pysymään ajan tasalla niiden kehityksessä.

Instituutin tutkimustoiminnan luonne, laajuus ja aktiivisuus luonnollisestikin vaihtelevat suhtanteiden mukaan pyrkien noudattamaan tiukasti tieteen periaatteita. Emme näin ollen luonnollisestikaan ota tutkimusta edeltävää kantaa parapsykologisten ilmiöiden olemassaoloon tai niiden luonteeseen. Tasapuolisuuden hengessä pyrimmekin lisäämään tietämystä myös parakokemusten mahdollisista luonnollisista selityksistä hukkaamatta silti tervettä avoimuuttamme paranormaalin suhteen.

Vaikka kansainvälisyys on Suomessa tällä alalla vielä lapsenkengissään, olemme luoneet toimivat yhteistyösuhteet mm. Hollannissa, Yhdysvalloissa, Portugalissa, Brasiliassa, Venäjäl ja Italiassa toimiviin parapsykologian tutkimusyksiköihin. Asemansa puolesta Suomella on myös hyvät edellytykset toimia kanavana Venäjän ja länsimaiden välisessä yhteistyössä. Kansallisella tasolla yhteistyökumppaneitamme löytyy useista tutkimuslaitoksista ja tieteellisistä yhdistyksistä.

Nuorekas ja edistyksellinen organisaatiomme tarjoaa monipuolisesti toimintamahdollisuuksia kaikille parapsykologiasta kiinnostuneille. Toiminta ei suinkaan rajoitu kuivan tieteellisenä pidettyyn kokeelliseen tutkimukseen vaan tämän ohella järjestämme tarpeen mukaan parapsykologiaan liittyviä kursseja sekä tarjoamme puitteet eloisalle keskustelu- ja opintopiirille. Lisäksi on syytä mainita mahdollisuus osoittaa kauttamme lahjoituksia parapsykologian tutkimukseen ja ympäri vuorokauden toimiva puhelinpalvelumme. Instituutin järjestämät tilaisuudet ovat avoimia käytännössä kaikille; lisäksi tukiyhdistyksen jäsenille kaikki tarjoamamme palvelut ovat luonnollisesti maksuttomia, kursseja lukuunottamatta.

Historia

Instituutin historia juontuu 30-luvulla Yhdysvalloissa perustettuun parapsykologian laboratorioon, joka professori J.B Rhinen vetämänä edusti varhaisinta muotoa nykyiseen huippuunsa kehittyneestä modernista parapsykologiasta. Laboratorio toimi vuosikymmeniä Duken yliopistossa kunnes Rhine jäi eläkkeelle ja sen toiminta siirrettiin hänen johdollaan yliopiston läheisyyteen perustettuun instituuttiin.

Parapsykologia oli saanut alkunsa jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin monet tiedemiehet alkoivat kiinnostumaan ihmisten paranormaaleista kyvyistä ja oudoista kokemuksista, joista oli kansan keskuudessa puhuttu iät ja ajat. Vuonna 1882 parapsykologiasta kiinnostuneet tutkijat perustivat Lontoossa englanninkielisen järjestön (joitakin paikallisia klubeja oli toiminut jo 1800-luvun alkupuolelta) Society for Psychical Research, jonka toiminta laajeni pian tämän jälkeen myös Amerikkaan. Tämä järjestö on edelleenkin yksi arvovaltaisemmista parapsykologisista järjestöistä, mutta alun alkaen se kuten silloinen parapsykologia yleensäkin keskittyi lähinnä spontaanitapauksien ja erityisten kykyjen tutkimiseen.

 Suomessa tilanne oli ollut 1900-luvun alkupuolen vastaava kuin englanninkielisissäkin maissa 1800-luvulta. Varhaisimmat parapsykologian virtaukset rantautuivat Suomeen 1860-luvulla ja hiljalleen vuosisadan loppua kohden tultaessa akateemiset piirit alkoivat Suomessakin kiinnostua vakavissaan alan tutkimuksesta sekä luoda kontakteja muihin parapsykologian tutkijoihin silloisessa emämaassa Venäjällä sekä länsimaissa. Viimein vuonna 1907 Suomeen perustettiin ruotsinkielinen parapsykologinen järjestö, jota seurasi vastaavan suomenkielisen seuran perustaminen 1938.

Tähän ympäristöön syntyi vuonna 1925 Jarl Fahler. Samoihin aikoihin kun maisteri Fahler alkoi toimimaan maamme parapsykologisissa seuroissa, keskustelu Rhinen julkistamista tutkimustuloksista kävi kuumimmillaan. Niinpä hän muodostikin läheiset kontaktit Duken yliopistoon, jossa hän myös työskenteli lyhyitä jaksoja. Palattuaan pysyvästi Suomeen hän otti asiakseen vastaavan toiminnan vakiinnuttamiseksi Suomeen. Elokuussa 1965 hän perusti alan tutkimuksesta innostuneiden ystäviensä kanssa Suomen parapsykologian instituutin. Valitettavasti tämä toiminta ei kuitenkaan ottanut silloin tulta lopulta alleen ja Fahlerin annettua periksi tämän tukiyhdistyksenkin toiminta loppui.

Nykyvaiheet

Tämä ei tietänyt kuitenkaan kokeellisen parapsykologian loppua Suomessa, sillä jo 50-luvulla omaksutut Duken yliopiston innoittamat menetelmät olivat juurtuneet suomalaisiin parapsykologisiin yhdistyksiin ja kokeellinen tutkimus jatkui uusien aktiivisten jäsenten toimesta pitkälle 80-luvulle, joskin melko satunnaisena. Fahlerin kuoltua 1991 parapsykologia veti yleisösalit täyteen, mutta kokeellisella puolella oli käytännössä täysin kuollutta kunnes ala näki uuden nousun 1990-luvun loppupuolella.

Para-aktiivisuuden nousu johti siihen, että vuonna 1998 perustettiin paranormaalin tieteellinen tutkijaverkosto ParaNet, jonka puitteissa tehtiin tammikuussa 1999 aloite parapsykologisen instituutin perustamiseksi Suomeen. Tämä toteutuikin keväällä  2002, jolloin sai alkunsa Psykobiofysiikan instituutti. Nimi valikoitui toisaalta siksi, että psykobiofysiikka on terminä "teknisempi" kuin helposti vääränlaisia mielikuvia aiheuttava parapsykologia ja kattoi myös parabiologiset sekä sielulliset ilmiöt. Lisäksi mm. Ruotsissa, Saksassa ja Etelä-Amerikassa oli jo aiemmin perustettu muutamia vastaavia tutkimusyksikköjä, joten tämän tradition jatkaminen oli siksikin luontevaa.

Toimittuaan parisen vuotta suomalaisen parapsykologian johtotähtenä instituutti joutui lopulta luopumaan tiloistaan keväällä 2004, mikä johtui useista takaiskuista ja toisaalta rahoituksen luontaisesta kausiluontoisuudesta. Osoittautui ettei suomalainen yhteiskunta ole vieläkään valmis hyväksymään parapsykologian tutkimusta ainakaan kovin korkealla profiililla. 

Samalla päätettiin lopettaa instituutin toiminta ParaNetin alaisuudessa toimivana tutkimusyksikkönä ja sen tehtävät siirrettiin itseoikeutetusti Suomen parapsykologian instituutin vastuulle, jonka toiminta käynnistyi uudelleen virallisesti vuonna 2007. Tällä hetkellä suomalainen parapsykologia käy läpi jonkinlaista sukupolvenvaihdosta ja uudistumisvaihetta, eikä kokeellinen tutkimus ole niin muodissa kuin takavuosina.